Ehti siellä lomalla lukeakin - tietysti. On jo pitkään pitänyt lukea Amisilta jotain, mutta piti odottaa 34-vuotiaaksi ennen kuin ryhdyin. Moneyn valitsin, koska se tunnutaan useimmiten mainittavan Amisin yhteydessä.
Täytyy sanoa että yllätyin kirjaa aloittaessani (10,86 dollaria Kindle Storessa), että se on julkaistu vuonna 1984. Vaikka luen paljon kirjoja, en seuraa kirjallisuusmaailmaa kovinkaan tarkkaan - olin luullut, että Amis on aloittanut joskus 1990-luvulla, mutta Wikipedia kertoo hänen ensimmäisen romaaninsa ilmestyneen jo 1973. Amis julkaisi romaanin myös viime vuonna (The Zone of Interest, pitäisi sekin lukea), joten hänen uransa on varsin kunnioitettavan mittainen.
Olen kuullut paljon kehuja Amisin kielestä ja älystä. Kehut ovat Moneyn perusteella ansaittuja. Ihan Don DeLillon tai David Foster Wallacen huimapäisyyteen hänen kielensä ei ainakaan tässä romaanissa yllä, vaikka kyyti kovaa paikoin onkin:
The smocked chick fingered my hair and said in her stupid voice, ‘You’re receding.’ ‘We all are,’ I said. We all are. We are all receding – waving or beckoning or just kissing our fingertips, we are all fading, shrinking, paling. Life is all losing, we are all losing, losing mother, father, youth, hair, looks, teeth, friends, lovers, shape, reason, life. We are losing, losing, losing. Take life away. It’s too hard, too difficult. We aren’t any good at it. Try us out on something else. But shelve life. Take life off the stands. It’s too fucking difficult and we aren’t any good at it.
Kirja on myös julkaisuvuoteensa nähden moderni. 1984 julkaistussa kirjassa on 1990-luvun lopun post-ironiaa tai "Post Everythinghiä", kuten Luke Haines asian ilmaisee. Monessakin kohdassa tuli mieleen, että Brett Easton Ellis on paljosta velkaa Moneylle. Hassua, sillä ajattelin, että Brett Easton Ellis jotenkin loi itsensä Less Than Zerolla "tyhjästä". Mutta eihän mikään koskaan tule tyhjästä.
Modernius näkyy myös teemoissa: Monet kirjassa käsitellyt asiat tuntuvat sellaisilta, jotka liitetään vasta 2000-luvun jälkeiseen aikaan. Kun joku puhuu "ajastamme". Joko Amis on ollut brutaalisti aikaansa edellä, tai sitten jo 1980-luvulla on puhuttu aivan samoista asioista: Itsekkyydestä, individualismista, rahan persoonattomuudesta, halusta olla julkkis ja esillä ja niin edelleen.
Minulla on sellainen vänkä fiilis, että tämän kirjan perusteella en vielä osaa sanoa mikä Amis on miehiään. Mitään Tuulen viemää -henkistä melodraamaa häneltä olisi tämän perusteella vaikea odottaa, mutta hän ei tunnu kirjailijalta joka jää toistamaan samaa tyyliä (kuten vaikkapa Irvine Welsh tai Brett Easton Elliskin tietyllä tavalla).
Money ei myöskään mielestäni kerro rahasta. Siis lopulta. Rahasta kyllä puhutaan kirjassa paljon, ja sen tapahtumatkin liittyvät paljolti rahaan, mutta silti raha tuntuu vain keinolta ilmaista muita asioita. Ennemminkin sanoisin, että Money kertoo ongelmallisesta isäsuhteesta. Tai siitä, millä kaikella juurettomuudesta ja isättömyydestä kärsivä ihminen yrittää sisäistä tyhjyyttään peittää.
Amis on kirjoittanut tarinaan tietysti myös muita tasoja. Ja tasojen lisäksi myös itsensä; kirjailijan nimeltä Martin Amis.
Ai niin, ehkä voisin tässä vaiheessa hiukan avata mitä kirjassa tapahtuu jotta näitä lätinöitä voisi edes jotenkin ymmärtää:
Money kertoo mainoselokuvaohjaaja John Selfistä, joka lähtee Amerikkaan tekemään ensimmäistä elokuvaansa tuottaja Goodney Fieldingin avustuksella. Selfillä on omien sanojensa mukaan paljon rahaa, ja nyt näyttäisi siltä, että sitä olisi tulossa paljon lisää.
Selfillä on kaunis ja seksikäs tyttöystävä, joka on hänen kanssaan rahan takia. Self on alkoholiongelmainen ja seksiriippuvainen lihava ihmissekasotku.
Hänen isänsä - Barry Self - on pornonäyttelijää tapaileva baarinpitäjä. Hänen äitinsä on kuollut. Barry ei pidä pojastaan.
Luin Wikipediasta, että Amis ammensi kirjaan materiaalia kokemuksistaan käsikirjoittajana. Vuonna 1980 hän käsikirjoitti elokuvan Script 3, ja leffan pääosanesittäjä Kirk Douglas toimii romaanihenkilö Lorne Guylandin esikuvana.
Martin Amis (romaanihenkilö) auttaa John Selfiä hänen elokuvansa Bad Money käsikirjoituksen kanssa. Näihin kohtauksiin Amis on sisällyttänyt myös mielenkiintoisen metatason: John ja Martin keskustelevat siitä, mitä kaikkea lukija sietää kirjan päähenkilöltä, miten inhottava tästä pitää tehdä jos haluaa ettei lukija samaistu päähenkilöön?
Tähän liittynee myös leikki päähenkilön nimellä. Varsinkin kun Amis (romaanihenkilö) toteaa kirjassa, että romaanihenkilön nimi on kaikki kaikessa. Tässä kirjassa sukunimellä Self on symbolinen ja juonellinen merkitys. Kuinka hienoa.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös John Selfin auto, jota hän kutsuu "Fiascoksi". Ilmeisesti kyseessä on Ford Fiesta. Fiasco on jatkuvasti romuttamotuomion partaalla, ja John Self kiroaa autoaan useaan kertaan. Mutta silti hän myös välittää autostaan. Voisi jopa sanoa, että Fiasco on Selfille tärkeämpi kuin ihmiset. MUTTA miksi hänellä on kusinen Fiasco, vaikka hänellä on niin paljon rahaa? Martin Amis -hahmon vaatimatonta elämäntyyliä hän kyllä moittii, mutta ajaa itse Fiascolla.
En halua SPOILATA liikaa, joten en nyt pysty käymään läpi aivan kaikkia asioita joita haluaisin. Tämän takia haluaisin kuulua lukupiiriin. Olisi niin mukavaa keskustella lukemastaan. PUHUA KIRJOISTA SAATANA! Kuka on mukana? Perustetaan lukupiiri? No ei siitä kuitenkaan mitään tule, mutta aina voi haaveilla.
Kirjan alaotsikko on "A Suicide Note", ja jos voisin spoilata, kertoisin tässä mitä se tarkoittaa - minun mielestäni. Se liittyy sukunimeen.
Koska en nyt voi keskustella kirjasta kenenkään kanssa, tyydyn toteamaan lopuksi, että Money oli hieno ensiaskel Amisin maailmaan. Rakastan kirjoja, joita huomaa ajattelevansa tahtomattaan sen jälkeen kun on ne lukenut. Monet yksityiskohdat loksahtavat paikoilleen vasta muutama päivä kirjan loppumisen jälkeen. Kirja, josta jää jotain käteen.
Suosittelen. Lue tämä niin keskustellaan tästä sitten.
‘Confidence’ I now regard as a psychopathic state. Confidence, it’s a cry for help. I mean, you look at all that out there, and what you feel is confidence?
