Levyarvio: Apulanta - Revenge of the A.L. People

Ensin pari huomiota:
Tämä ei ole varsinainen uusi Apulannan albumijulkaisu, vaan he tarjoavat sen osana uutta kolmen levyn kokoelmaansa. Spotifystä levy löytyy erillisenä ja siitä on tulossa myös vinyyliversio, mikä pitänee hommata.

Jos joku nyt ei tiedä, niin Attack of the A.L. People on Apulannan ensimmäinen albumi, joka ilmestyi vuonna 1995 (!!!!!!!!). Minun ja Apulannan historiasta voi lukea pidemmin taannoisesta Kaikki yhdestä pahasta -kirjan arvostelutekstistä, jota kirjoittaessani en vielä tiennyt että Apis on nauhoittamassa uutta versiota debyytistään.

Minä hyppäsin Apiksen kyytiin vasta vuotta myöhemmin 1996 kun Ehjä ilmestyi - tai oikeastaan Hei hei mitä kuuluu -video oli lähtölaukaus. Toki Attack hommattiin heti Ehjän kylkeen myös. Se oli ja on oudoin Apis-levy, koska sillä on enemmän yhteistä Tehosekoittimen tai Karkkiautomaatin kanssa kuin Apulannan oman musiikin kanssa.

Mutta se on ihastuttavan naiivi ja Toni Wirtasen sävellyskykyä hienosti esittelevä herkkä ajankuva, jonka bändi on nyt uuden basistinsa voimin roiskinut uuteen uskoon.

Koska alkuperäinen on nauhoitettu nopeasti ja alkeellisihkoissa olosuhteissa, ei Revengeäkään ole tehty niin viimeisen päälle huolella kuin Apiksen levyjä usein. Tämä kuuluu mahtavana rentoutena ja sovituksellisena irroittelua.

Mukaan on ympätty ska-punk-sävyjä, 60-lukulaista poppia (Kolme vuotta) ja jopa Risto-yhtyeestä tai Ville Leinosen taideproggiksista muistuttavaa kamaa (Valokuva). Samaisessa Valokuva-biisissä on Risto-soundin lisäksi otettu Nine Inch Nailsin March of the Pigsin draivi käyttöön, onnistunein lopputuloksin.



Mutta siis: Bändi ei ole lähtenyt vitsailemaan, mutta joitain sovituksia on rukattu melko rohkeastikin uuteen uskoon. Slovareiden vähäeleisempi ja pianoa ja jousia sisältävä sovitustyyli ruokkii laulujen teinivivahteista herkkyyttä, ja punk-palojen parempi kitarasoundi pukee melodioita.

Ei tämä tietenkään aiheuta niin suurta värinää kuin Attack siloin joskus, mutta luulen ymmärtäväni mitä bändi on ajatellut: Nämä orastavalla nupulla olleet biisit on nyt korjattu, 19-vuotinen vaillinaisuus on muutettu vuoden 2014 totuudeksi.

Aurinkoon on yksi kaikkien aikojen Apis-lemppareitani. Sipen tomikompin järjettömän upea ja raaka soundi alkuperäisversiossa on Revengellä muuttunut sisäsiistimmäksi. Ei aiheuta samanlaista värinää kuin alkuperäinen, vaikka parempihan tämä näin on.

Fanikäyttöön tämä on tehty. Tai jos joku ei ole malttanut koskaan kuunnella Attack of the A.L. People, sallittakoon siihen tutustuminen myös Revenge-muodossa. Eivät olleet kundit kovin vanhoja kun tällaisen levyn aikanaan roiskivat kokoon. Hattua päästä.



This entry was posted in ,,. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...