10 kirjaa jotka jättivät jäljen

Näin Facebookissa tällaisen kiertokirjeen. Ainakin käyttäjänimet Samuli Knuuti ja Ritva Marjakangas olivat omilla seinillään tällaisen täyttäneet.

Kysymyksen asettelu on siis: 10 kirjaa jotka ovat koskettaneet sinua jollain tavalla. Otsikossa otin vähän vapauksia muuttaa kuvailua, mutta samasta asiasta on kumminkin kyse.

FB-meemistä poiketen lisään myös lyhyet perustelut joka kirjan perään. Eli nyt ei haeta mielestäni parhaita kirjoja, vaan kirjoja jotka syystä tai toisesta aikanaan jättivät jäljen.

1. J. R. R. Tolkien - Taru Sormusten Herrasta
Oli tämä aikoinaan kova. Luin ensin yläasteella, sitten lukiossa ja vielä aikuisena englanniksi. Ekalla kertaa en tajunnut läheskään kaikkea, mutta valtavan jäljen tämä jätti. Pelottava kirja, tämä maailma tuntui jotenkin niin valtavalta ja Frodo niin pieneltä.

2. John Irving - Cider House Rules
Suomeksi taisin ekan kerran tämän lukea, suomennettu nimellä Oman elämänsä sankari. Alkaa lainauksella Dickensin David Copperfieldistä, mistä suomennoksen nimikin tulee. Vaikkei minulla ollut mitään samanlaisia kokemuksia kuin kirjan päähenkilöllä, koin valtavan isoja samaistumisen tunteita tätä lukiessa. Koskettava kirja.

3. Don DeLillo - White Noise
Ensikosketukseni Don DeLilloon. Miten joku voi kirjoittaa näin hienosti? Sitä ajattelin silloin, ja sitä ajattelen edelleen. Samaan aikaan arkista ja fantastista.

4. Iain M. Banks - Kävelyä lasilla
Lukioaikojen lempikirjani. "Haastava" rakenne tuntui silloin aivan valtavan hienolta oivallukselta. Kun kaksi maailmaa yhdistyy. Väkevää sanaa.

5. Philip K. Dick - Valis
Täysin sekopää kirja, josta poimin mm. dj-nimeni Horselover Fat. Philip K. Dick on tietysti scifi-kirjailijoiden parhaimmistoa, ja tätä kirjoittaessaan hän oli jo melko pihalla. Sekoilun ytimeen tunsin pääseväni itsekin.

6. Kari Hotakainen - Klassikko
Mikään suomalainen kirja ei ennen eikä jälkeen tämän ole tuntunut yhtä tärkeältä. Sain tämän muistaakseni 18-vuotislahjaksi koulukaveriltani Anulta. Loppujakso, jossa Hotakaisen hahmo kaahaa LInnatuuleen ja menee kirjoittamaan vessakoppiin viimeiset sanansa on vahvinta ja parasta Hotakaista koskaan. "Nyt minun täytyy mennä, sillä muillakin on hätä". HIENOUTTA!

7. Theodore Roszak - Flicker
Lukioaikaiset suosikit näyttävät painottuvan tällä listalla. Erakoituneen elokuvaneron etsinnästä kertova kirja. En ole vuosiin lukenut, mutta ansaitsisi kyllä uuden kierroksen. Jätti paljon ajatuksia jälkeensä. Esimerkiksi metafora elämän ja filmin samankaltaisuudesta on pyörinyt mielessä usein. Vuorotellen musta ja valaistu ruutu. Mitä siellä mustassa tapahtuu? Vajaa vajaa.

8. Gabriel Garcia Marguez - Sadan vuoden yksinäisyys
Macondon kylään tekee mieli palata usein takaisin. Lukiossa tämänkin luin ensimmäistä kertaa, ja sen jälkeen muistaakseni kahdesti. Väkevä, ja latinalais-amerikkalaisessa ajatusmaailmassaan viehättävän kiihkeä ja vieras.

9. Joseph Conrad - Heart of Darkness
Taitaapa olla maailman paras romaani tämä. Aina niin vangitseva, ja aina siitä myös saa jotain lisää. Olen lukenut tämän ehkä viidesti. Ehkä vähän nolosti kuulin tästä vasta Apocalypse Now!:n katsomisen jälkeen. Se on mielestäni maailman paras leffa. Jokin siinä pimeyteen sukeltamisessa viehättää.

10. David Foster Wallace - Infinite Jest
Vaikka luin kirjan vasta tänä vuonna, epäilen ettei mikään kirja ole aiemmin tuntunut samalta kuin tämä - ei edes herkässä lukioiässä. Varmasti vaikein lukemani kirja, mutta samalla niin palkitseva. Ei siis turhauttavan vaikea. Kuten arvostelussani totean, yhdellä sivulla voi olla aineksia kahteenkin romaaniin. Ylittämätön ja loistava kirja, jota ajattelen edelleen aktiivisesti.

This entry was posted in ,. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...