Kirjaesittely: Jo Nesbø - Poliisi

Eilen julkistettiin, että meikäläisen blogi on mukana hienossa seurassa Suomen Blogimediassa joka myy sisältömarkkinointia edustamiinsa blogeihin. Tämä postaus on osa Also Sprach Jussin ensimmäistä sisältöyhteistyötä. Eli siis WSOY halusi, että minä esittelen isänpäivälahjaideana tämän Jo Nesbøn uusimman kirjan Poliisi, ja saan siitä korvauksen. 

Lupaan teille arvon lukijat, että nyt ja aina tästä eteenpäin tällaiset sisältöyhteistyöt on selkeästi ilmoitettu heti tässä postauksen alussa. Minusta tämä on hieno mahdollisuus blogeille ja tietty minulle, mutta avoimuus ennen kaikkea! Siksi tämä ei siis ole kirja-ARVIO, vaan kirjaesittely, koska maksettu arvio ei olisi kovin rehellinen... Kirjan voi ostaa Adlibriksestä.

Jo Nesbøn Poliisiin liittyvä sisältöyhteistö oli helppo ottaa vastaan, koska aina tasaisin väliajoin käy niin, että joku maailman lukemattomista dekkarikirjailijoista saa puolelleen niin paljon faneja, että ihmiset toistuvasti suosittelevat lukemaan hänen kirjojaan.

Viimeksi minulle kävi näin Stieg Larssonin Millennium-trilogian kanssa, ja nyt viimeisen vuoden aikana Jo Nesbøtä minulle on suositeltu usein.

NOH, nyt olikin hyvä tekosyy tutustua ukkeliin kun tuli tämä Suomen Blogimedia ja sisältömarkkinointi. Asioilla on tapana järjestyä sanotaan. Bonuksena sain tietysti itselleni yhden kappaleen tuota kirjaa, jonka aion lähettää isälleni isänpäivälahjaksi. ISÄNPÄIVÄ on viikon päästä, muuten! Luotan, ettei isäni edellenkään lue tätä blogia. Liekö edes kuullut että minulla on tällainen.

ENIHUU. Jo Nesbø on norjalainen, ja jopa hiukan ärsyttävällä tavalla menestyvä tyyppi. Ennen kuin hän rupesi vääntämään dekkareita, hän oli pörssimeklari ja muusikko. Molemmat urat toivat hänelle menestystä, mutta kirjoittamaan oli silti ryhdyttävä. Tosin kun kävin YouTubesta kuuntelemassa hänen vanhaa bändiään, on helppo todeta että kirjat ovat mielenkiintoisempia. Tuo musa on tuollaista Norjan versiota Mikko Kuustosen musasta.

Hän tietysti myös näyttää jumalattoman coolilta. Itse asiassa tästä promokuvasta tulee mieleen Hufvudstadsbladetin toimittaja Janne Strang. Tämä ihan sivuhuomiona. Onhan Jannekin aika cool.


Dekkarisarja nousee ja kaatuu päähenkilönsä mukana. Nesbø on luonut kirjojensa sankariksi Harry Holen. Näitä kirjoja EI TARVITSE lukea järjestyksessä, mutta Poliisia lukiessa tiputellaan paljon menneiden kirjojen tapahtumia, joista selviää että Hole ei ole mikään turha jätkä. Koviksempi kuin Larssonin Mikael Blomkvist.

Vitsi, en oikein kehtaa paljastaa tässä mitään tapahtumia. Nesbø osaa kirjoittaa kiihkeätä page-turner-kamaa. Luen yleensä sängyssä vain Kindlen taustavalaistuja kirjoja, mutta tämä paperikirja oli pakko roudata kaikkein pyhimpään ja virittää avopuolison iloksi lukuvalo ja ahmia Poliisia (liian) pitkälle parina peräkkäisenä yönä.

Ja sitten aamupalalla on sellainen olo, että taidan mennä junalla ihan vaan että voin jatkaa kirjan lukemista vielä hetken. 

Pääpiirteissään tarina kuitenkin lähtee siitä, että väkivaltarikoksia tutkineita poliiseja rupeaa kuolemaan. Harry Hole on edellisen kirjan jäljiltä koomassa sairaalassa, ja Oslossa pyörii tietysti paljon sakkia joka haluaisi hänet hengiltä.

Musiikki-ihmisille Nesbøn tausta on herkkua. Tätä on vaikea kertoa paljastamatta juonesta, mutta erään kirjan tärkeän henkilön mielisairautta käydään läpi PINK FLOYDIN Dark Side of the Moonin kautta, mikä on mahtava ratkaisu. Muutenkin Nesbø tiputtelee bändinnimiä sopivassa kohtaa.

Pitää raportoida myöhemmin mitä oma isukkini tykkää. Kuten tuosta musaviittauksesta huomaa, tämän voi kyllä huoletta ostaa lahjaksi myös nuorille isille. TOSIN sillä sivuvaikutuksella, että lukuvalo saattaa häiritä lahjan antajaa vielä yömyöhällä.


Jos sisältömarkkinointi tai minun mukanaoloni herättää kysymyksiä, niin kommenttiloota on alla. Ajattelin kyllä myös tehdä isomman kirjoituksen aiheesta, koska se on tosi kiinnostava. Blogimarkkinointi ei enää saa olla sitä että firmat pistää teineille huulipunan ja toivoo postausta. Avoimuus on tässä avainsana. Tästä ollaan muuten myös järjestämässä keskustelutilaisuus, Kiseleffin talossa 21.11., jossa olen alustavasti puhumassa!

. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...