Tämän leffan kanssa kävi silläsorttia hassusti, etten edes oikeastaan odottanut sen tulemista mitenkään suurella innolla. Sitten koitti ensi-iltakeskiviikkoa seuraava päivä, eli tomaatti-torstai, ja huomasin yhtäkkiä olevani rakkaassa lähileffateatterissani Sello Rexissä ostamassa lippuja Hobitin supertarkkaan 3D-versioon. Siis tämä kolmikirjaiminen lyhenne jota en suostu googlaamaan. 48 freimiä sekunnissa.

Yritin lukea Tolkienin Taru Sormusten Herrasta -kirjat ensimmäisen kerran jo ala-asteella, mutta ne menivät yli hilseen. Luin ne sitten loppuun seiskalla, minkä jälkeen vielä kerran lukiossa ja sen jälkeen kerran englanniksi. TAVALLAAN voitaisiin siis puhua nörtistä. Tai lukumiehestä. Maailmankirjallisuuden klassikkoja ehdottomasti. Hobitin olen lukenut vain kerran, mikä on erhe jonka haluan ehdottomasti korjata - nyt kun leffatrilogian eka osa on nähty.

Aikamoinen pohjustus. LOTR-leffoista olen digannut paljon - tietysti, mutta suoraan sanottuna Hobitin venyttäminen kolmeksi elokuvaksi tuntui etukäteen vain Hollywoodille rähmällään ololta. Peter Jackson on ainakin nörttien mytologiassa omapäinen tekijä, joten siksi ratkaisu ihmetytti kaupallisuudessan.

Ensinnäkin Jacksonille pitää nosta hattua siitä, että hän on malttanut edes jotenkin viedä kirjan lapsellista tunnelmaa elokuvaan asti, vaikka suuri yleisö varmasti odottaa "lisää sitä samaa". Hobitin lukemisesta on aikaa enkä muista kirjaa aivan tarkasti, mutta taisteluita Jackson on tietysti hieman ylikorostanut, ja lisännyt takaa-ajoa.

Taru Sormusten Herrasta on valtavan pitkä kirja, ja elokuvaversiossa piti hieman oikoa mutkia suoriksi. Hobitissa ollaan päinvastaisen ongelman edessä. Kirja on hiukan yli 300-sivuinen, mutta leffaversio ylittää 8 tuntia kun koko trilogia on valmis. Oli hieno huomata, että Hobitin tapa on kiitollisempi elokuvalle. Mukaan on voitu lisätä historiapätkiä Tolkienin valtavasta taustatyöstä ja ohjaajalla on ollut varaa jopa verkkaiseen etenemiseen.

En saanut Hobitista samanlaisia kiksejä kuin LOTRista aikanaan, mutta pidin elokuvasta silti paljon. Yksinkertainen syy on se, että kirja ei ole niin hyvä. Huomaakin, että käsikirjoittajatiimi on lähtenyt taustoittamaan LOTR-leffoja, tarjoten kirjaa lukemattomille ahaa-elämyksiä.

Se 48 freimiä sekunnissa 3D -kuva on muuten aivan HELVETIN hienoa. Kuvalla myös leikitellään (ehkä jopa ärsyttävästi) niin, että välillä tuntuu kuin olisi vuoristoradassa. Ensimmäistä kertaa 3D-leffassa tuntuu oikeasti siltä, että on mukana tapahtumissa. Visuaalisesti siis vielä hienompi kuin edeltäjänsä.

Yle Teemalla oli muuten tällä viikolla mahtava elokuvafestivaali. Boksilla on pirusti hyvää katsottavaa, ja eilen näin ekaa kertaa Charlie Kaufmanin Synecdoche, New Yorkin. LOISTAVA elokuva. Rakastan surrealistisia mutta huumorintajuisia käsikirjoituksia. Leffa on hieman sukua Coen-veljesten Barton Finkille, joka on suosikkielokuviani.  Suosittelen.