Keikka-arvio: Metallica @ Sonisphere 4.6.2012

Eilen näin ensimmäistä kertaa Metallican. Koko juttu tuntuu ihan naurettavalta, sillä olen palvonut Metallicaa koko teini-iän, ja rakastan vilpitttömästi oikeastaan kaikkia levyjä Reloadiin asti (se mukaanluettuna). En ole vaan koskaan tullut menneeksi/saanut hankittua lippuja/muita esteitä.

Mutta eilen "se" sitten tapahtui. Pappaliigaan pikku hiljaa liukuva fanituskohde ja Black-albumin käänteinen läpisoitto. Tuntuisiko se missään? Yleisöä on helvetisti, oma katsomiskulma pressialueen sinänsä hyvä näköala, mutta kyyninen ympäristö.

Lyhyt vastaus on, että kyllä se todellakin toimi. Keikkaa ei startattukaan Blackilla, vaan Ecstasy of Gold -intron (joka jo itsessään veti kylmät väreet käsivarsille) jälkeen lähdettiin Hit the Lightsiin. Aaaaaaaaaaaaa!!!! Jessus että se kuulosti hyvältä. Bändi NAUTTI, vaikka varmaan Larsin rumpalointi metronomien mielestä karmeaa kuultavaa onkin. Mutta hän paiskoi menemään ihastuttavalla intensiteetillä.

No, ennen Blackin loppupuolta (jolla albumin läpikäynti siis aloitettiin) kuultiin vielä kunnon lämmittelynä For Whom the Bell Tollsia ja Master of Puppetsia, minkä jälkeen olin valmis julistamaan keikan ties mille listalle. Blackin ajoittainen monotonisuus kuitenkin rankaisi hiukan nautintoa, vaikka lopun ihanuudet tietysit korvasivatkin paljon.

Ehkä tämän kirjoituksen tärkein pointti on kuitenkin se, että yli 20 vuotta odotettu keikka VOI sittenkin kuulostaa hyvältä, eikä sitä oikeastaan osaa edes harmitella ettei nähnyt bändiä aiemmin, VAIKKA "perussetti" ilman pakollista Blackia varmasti paremmalta kuulostaakin. On niissä hahmoissa jotain taikaa, Kirkin tiluttelu resonoi sieluun ja Jamesin tavis-äijä-charmi hurmasi kaukaakin. Jopa missi/yleisjulkkis Satu Tuomisto intoutui Ilta-jommassakummassa analysoimaan, että on suuri Metallican ystävä, Black on suosikkilevy, yhtään biisiä ei osaa nimetä, mutta balladit toimii.

Ohjeena itselleni ja muille: Menkää katsomaan suosikkinne myöhemmän kauden esiintymisiä, älkää odottako kukkeimmillaan olevan yhtyeen show'ta, niin kaikki on hyvin.

Alla oma Metallica-suosikki (tietysti ekalta levyltä... olenhan musiikkitoimittaja, tai oikeastaan musiikkipäällikkö).

This entry was posted in ,,. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...