PMMP:stä ja Suomen kuningattaresta

Eilen julkaistiin PMMP:n uusi biisi Heliumpallo, jonka voi käydä kuuntelemassa Ilta-Sanomien nettisivuilla. Biisi on kuvitettu videolla, jota luonnehtisin taiteelliseksi.

PMMP:n edellinen levy Veden varaan ilmestyi 2009. Arvostelin sen Rumbaan. Kolme tähteä lätkäisin ja moitin sitä liian surulliseksi. Surullinenhan se onkin, mutta olen jälkikäteen harmitellut, että olisi pitänyt antaa sille neljäs tähti. Levyn surullisuus jotenkin murensi minut niiden kuuden-seitsemän kuuntelun aikana jotka ehdin suorittaa ennen arvion kirjoittamista. Mutta kun aikaa kului, tajusin mitä melankolisuudella oli tavoiteltu. Oli siellä silti toivoa, paljonkin. Hyviä biisejä ja yleistä neroutta PMMP:n levyillä on ollut aina, eikä sitä Veden varaaniltakaan (eikö oliskin hienoa jos se taivutettaisiin oikeasti noin?) puutu. Veden varaani, kaunis eläin Galapagossaarilta.

Tämä sivuhuomiona ja jälkikäteisviisasteluna. Kolme tähteä tarkoittaa hyvää levyä, yksi tähti tippui siitä aluksi murskaavalta tuntuneesta surullisuudesta.

Mutta Heliumpallo. Eka kuuntelu: "NJÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH, sehän on vaan PMMP:tä". Mutta sitten: Täyttymys, hienouden ymmärrys ja rakastuminen. AINA puhutaan siitä, että biisit ovat hyviä jos ne eivät aukea heti, itse asiassa se on yksi musiikkikirjoittamisen suurimmista kliseistä. Tämä johtunee siitä, että kun musiikista nauttimiseen yhdistetään oivalluksen tunne - josta aivot hyvin paljon pitävät - tulee kokemuksesta täydempi. Niin minulle joka tapauksessa kävi.

Muutamat ovat maininneet Värttinän tämän kappaleen yhteydessä. Itse en Värttistä kuule, johtuen ehkä siitä että yhdistän Värttinän sellaiseen "sinisiäpunasiaruusunkukkia"-kiekumiseen, mutta onhan tuo sovitusmaailma aika kaukana siitä pseudo-indierock-kitaroinnista mitä vaikka Läskiäidin (EHE EHE) tyttärillä kuultiin. Veden varaanilla sovitusmaailma oli jo lähempänä Heliumpalloa. Mutta olisko Jori Sjöroos vienyt homman vielä enemmän Leevi & the Leavingsin suuntaan? Tai ehkä Arcade Firen tai Of Montrealin soittamassa Leeviä.

Sanomattakin
selvää
että
odotan
kesäkuussa
ilmestyvää
levyä
valtavasti.

En taida tällä kertaa arvioida sitä mihinkään lehteen, vaan tänne blogiin. Että ehdin kuunnella sitä huolella.

Sitten tuo Suomen kuningatar. Pohjustetaanpa parilla disclaimerilla: TIEDÄN että Jenni Haukiosta kirjoitetaan siksi kun kansaa kiinnostaa nuori presidentin vaimo. TIEDÄN että kansaa kiinnostaa se samasta syystä kuin saippuasarjat tai "oikeiden" kuninkaallisten elämät: Koska heidän omansa on tylsää.

MUTTA SILTI koen värisyttäviä turhautumisen ja vitutuksen tunteita joka kerta kun joku linkkaa silmieni eteen jutun Haukion vaatteista tai IHAN MISTÄ TAHANSA. Presidentin virkaanastujaisissa tms. uutisoitiin mm. siitä, että hän VILKUTTI HIENOSTI.

Presidentin virka on seremoniallinen, joten siksi kai on hyvä, että hänen kylkeensä on lyöty tällainen seremoniallinen hahmo jonka vaatteista on turvallista kirjoittaa jos ei haulta kirjoittaa mistään oikeista asioista, mutta se tarkoittaa sitä, että minä varaan itselleni oikeuden kihistä ja turhautua niin kauan kuin Haukiosta kirjoitetaan idioottimaisia ja turhia lehti- ja nettijuttuja. 

"Kun kuningas Kaarle Kustaa, ensimmäistä valtiovierailuaan suorittava Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö, kuningatar Silvia ja rouva Jenni Haukio astuivat ulos vaunusta, pidätti moni henkeään."

I rest my case.

This entry was posted in ,,. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...