Kirja-arvio: Jonathan Lethem - Chronic City

Ja vaihteeksi liikumme kirjallisuuden maailmassa. Mutta ei huolta, piilotan tähän merkintään myös pari biisiä tuonne loppuun! Siis hyvää biisiä.

Jonathan Lethemiltä olen tätä ennen lukenut vain yhden kirjan. Lukenut ja rakastanut sitä. Fortress of Solitude on kirjan nimi, ja se on fantasiaelementeistään huolimatta yksi "elämänmakuisimmista" (hyi hyi hyi taas tuo sana) nuorisokuvauksista jonka olen koskaan lukenut. Hyvin koskettava mutta samalla älykäs kirja joka kertoi yhden mustan ja yhden valkoisen nuoren elämästä Brooklynissä - sillä sivumausteella, että he löytävät supervoimat (vai "supervoimat"?) antavan sormuksen.

Puhuin David Vannin kohdalla kirjailijan tunnistettavasta jäljestä. Myös Lethemillä on sellainen. Mainitsin tästä samasta kirjasta tuossa David Vann -arviossa kun aloitin tätä lukemaan, ja mainitsin siinä kirjan mahtavista hahmoista. Keskushenkilö Chronic Cityssä on Perkus Tooth -niminen entinen musiikkikriitikko. Hyvin samankaltainen nimi hahmolle kuin Fortress of Solituden Dylan Ebdus tai Mingus Rude.

Tunnistettavaa Lethemiä on myös pseudo-fantasiamainen tunnelma. Manhattanin alla tuhojaan tekee kadonnut tiikeri, mutta lukija jätetään miellyttävällä tavalla epäselvyyteen siitä, onko tässä tiikerissä jotain yliluonnollista. Muutenkin tapahtumilla on sellainen kannabisusvainen reuna - tapahtuiko se oikeasti? Mitään todellisuuden tasolla kikkailua ei siis nähdä, eikä kirja myöskään hypi ajassa eteen- tai taaksepäin.




Niin, kirja kertoo siis neljästä ihmisestä - Perkus Toothista, entisestä lapsinäyttelijä Chase Insteadmanista, kammottavia elämäkertoja tekevästä haamukirjailija Oona Lazslosta ja anarkisti-syndikalisti Richard Abnegista. Nämä neljä polttavat kannabista Toothin kämpillä (chronic-sanan monimerkitys), uppoutuvat salaliittoteorioihin lähinnä ensin mainitun johdatuksesta ja yrittävät määritellä missä määrin ovat olemassa. Insteadmanin tyttöystävä on astronautti joka on vankina maan kiertoradalla, ja hän joutuu kommunikoimaan tämän kanssa tabloideissa julkaistavien kirjeiden avulla.

Hahmojen keskinäinen kommunikointi on rakennettu niin herkulliseksi, että lukija haluaisi itsekin istumaan loputtoman pitkää iltaa Perkus Toothin kämpille, obskuurien vinyylien, loputtomien kahvipannujen ja jointtien keskelle.

Tämä ei silti ole mikään yhteen paikkaan sijoittuva tajunnanvirtaromaani, vaan siinä on paitsi paljon tapahtumia, myös sopivan hämmentävällä tavalla loistava juoni. En viitsi analysoida kirjan pohjimmaista sanomaa liikaa, koska se ei oikein onnistu paljastamatta kirjan tapahtumia. Ukko on kirjoittanut ennen puhtaampaa scifiä - eikä tämä siis todella ole scifiä - mikä näkyy kyvyssä upottaa tapahtumiin yleismaailmallista merkitystä. Scifissähän aina kerrotaan ihmisistä, mutta joidenkin glogomottien kautta - parhaassa scifissä huikean tarinan ohella.

Mutta jos New York, populaarikulttuuri, oivaltava romaanikirjallisuus ja kekseliäs kieli kiinnostavat, suosittelen EHDOTTOMASTI. Tätä ei taida olla suomeksi, mutta Fortress of Solitude on (Yksinäisyyden linnake).


Niin ne biisit. Ajattelin linkata tähän kaksi viime päivinä bongaamaani hienoa kappaletta.

Chisun Sabotage on itsestäänselvä valinta. Voisi se olla vähemmän iskelmällinen, mutta mahtavan paljon se antaa toistuvilla kuunteluilla.



Hot Chipin Joe Goddardin massiivisen All I Know'n bongaamisesta kiitos nimimerkki Läntille. Gabriel-ep löytyy Spotifystä. Mahtavaa tavaraa, varsinkin tämä biisi.

This entry was posted in ,,,,,. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Hei kommentoija! Arvostaisin suuresti jos et kommentoisi anonyyminä, se jotenkin vähentää kommenttisi arvoa. Minä esiinnyn nimelläni, esiinny sinäkin.
T: Jussi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...